Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. heinäkuuta 2012

Maailman helpoin suklaakakku

Hittolainen. Miksi en ole kokeillut tätä ennen? Tämä oli niin helppoa ja niin hyvää, että ihan hävettää. Nimittäin jauhoton suklaakakku. Alkuperäisen reseptin on kehittänyt (tai ainakin väittää kehittäneensä) Sara La Fountain, ja se löytyy täältä. Itse sormeilin reseptiä sen verran, että vaihdoin sokerin Steviaan ja koska olen pihi, ostin vain 200g suklaata joten vähensin muitakin ainesosia. Lisäksi kahvini oli chili-suklaakahvia, joten maku sai lisävivahteen. Vaihdoinpa vielä korppujauhot mantelirouheeseen. Mitä eroa muuten on Fazerin Tummalla suklaalla ja Taloussuklaalla? Samat ainesosat, samoissa suhteissa ja sama hinta. Höh. Onko niiden sulamisessa sitten jotain eroa? Minä nyt kuitenkin käytin tavallista tummaa suklaata, ja hyvin onnistui.

TARVITSET

200 g suklaata
2 kananmunaa
1 dl steviaa
0.5 dl mustaa kahvia
125 g voita
mantelirouhetta

  1. Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää kuuma kahvi suklaan joukkoon nopeuttamaan sulamista. Kun suklaa on melkein sulanut, lisää joukkoon voi ja anna sulaa. Jätä jäähtymään.
  2. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon Stevia.
  3. Sekoita jäähtynyt suklaaseos kananmunien sekaan.
  4. Voitele ja leivitä matala kakku(tai piirakka-)vuoka mantelirouheella.
  5. Valuta taikina vuokaan ja paista 170C uunissa keskitasolla n.45 min.
  6. Anna jäähtyä ja tarjoile jäätelön kanssa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Reseptin kierrätystä.

Kasvissyöjämme Kia oli väsännyt kotioloissaan kreikkalaistyyppisen tomaatti-papupadan, joka näytti liian hyvältä sivuutettavaksi. Koska meedionkykyni kertovat, ettei avomies olisi kovin innoissaan ollut soijarouheen pupeltamisesta, päätin tuunata reseptiä hieman omiin tarpeisiin sopivaksi. Minulla ei ole mitään havaintoa millainen ruoka on alun perin ollut, mutta yritin vääntää sitä enemmänkin laatikkotyyppiseksi. Ihan tyytyväinen en koostumukseen ollut, mutta maku oli miellyttävä. Mies sen sijaan ei ihan vakuuttunut väsäyksestäni. Mutta se voi puolestani mennä järsimään vaikka kengänpohjia jos ei kelpaa. Täytyy vielä erittäin oleellisena osana mainita, että kokkauksen ajan kuuntelin Walkalonen debyyttilevyä. Suosittelen kaikille, jotka ovat edes vähän elämässään joskus lämmenneet Suburban Tribelle tai Himille.

TARVITSET


  • Leikkuulaudan
  • Veitsen
  • Paistinpannun
  • Lastan
  • Kattilan
  • Keskikokoisen vuoan

  • n. 600-700 g sika-nauta jauhelihaa
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • n. 500 g tomaattimurskaa (esim. chilillä maustettua)
  • 1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
  • 1 kesäkurpitsa
  • fetaa tai salaattijuustoa
  • n. 100 g juustoraastetta
  • oliiveja
voita paistamiseen ja vuoan voiteluun

Mausteeksi: suolaa, rouhittua mustapippuria, paprikajauhetta, oreganoa
  1. Laita uuni lämpenemään 200 C.
  2. Pilko sipuli ja valkosipuli haluaasi kokoiseksi silpuksi (voit jättää sipulin myös renkaiksi).
  3. Paista jauheliha ja sipulit voissa. Lisää mausteet.
  4. Pese kesäkurpitsa, poista siitä kannat ja viipaloi se hieman alle sentin paksuisiksi viipaleiksi.
  5. Voitele vuoka, lado kesäkurpitsaviipaleet pohjalle.
  6. Kiehauta kattilassa tomaattimurska ja anna sen jälkeen kiehua miedolla lämmöllä hieman kokoon (n. 15 min). Kaada sekaan pavut ja anna kiehua vielä tovi. Lisää oregano. Jos olet oikein kiireinen, voit valuttaa enimpiä nesteitä pois siivilässä.
  7. Sekoita jauhelihan joukkoon tomaattimurska ja pavut.
  8. Levitä jauheliha-tomaattimurka-papuseos kesäkurpitsojen päälle.
  9. Viipaloi oliivit ja sirottele ne vuokaan. Halutessasi voit vielä rouhia hieman lisää mustapippuria.
  10. Anna paistua uunin keskitasolla n. 20 min.
  11. Ota vuoka uunista ja sirottele päälle haluamasi määrä fetaa ja juustoraastetta. Laita takaisin uuniin ja anna olla vielä toiset 20 min, kunnes juusto on sulanut ja muuttunut kauniin väriseksi.
  12. Ota uunista lämmöt pois ja anna ruaon vetäytyä vielä muutama minuutti.

Jäimme ruoan valmistuttua hieman pohtimaan, että jos sapuska on alun perin tarkoitettu padaksi, niin se varmastikin tulisi sellaisessa myös valmistaa. Koska alkuperäisestä reseptistä ei ole minulla tietoa, voisin kuvitella, että homma onnistuisi mainiosti näillä samoilla raaka-ainemäärillä, ehkä lisäten desi vettä (kuten Kian blogissa oli kehotettu tekemään). Ensin kannattaa paistaa jauhelihat ja sipulit, lisätä ne valurautapataan ja kaataa tomaattimurska ja pavut päälle. Kesäkurpitsa kannattaisi kenties suikaloida tai kuutioida, freesata pannulla ja lisätä pataan. Kun kurpitsa ja pavut osoittaa pehmenemisen merkkejä, päälle ripotellaan feta ja juusto ja annetaan gratinoitua uunissa kuten edellä. Jos joku tätä versiota joskus jaksaa kokeilla ennen minua, niin anna palautetta toimivuudesta.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pekonipossua kermakastikkeessa

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä jotain helppoa ja nopeaa, ja mieluiten sellaista mihin löytyi ainekset valmiiksi kaapista. Ollaan syöty koko viikko pääsääntöisesti possua, ja nyt sain viimeisenkin mötikän jääkaapista käytettyä, joten ensiviikolla saattaisi olla kalan vuoro kenties. Mies yritti arvuutella millä olin suurustanut kastikkeen, oli muka löytävinään tuorejuuston makua. Sorry vaan upseerini, mutta luulen että haisteltuasi ja maisteltuasi koko viikon kahvin eri aromivivahteita, alat löytää makuja jo sieltäkin missä niitä ei ole. Säikähdin jo hieman, että ruoassa on jotain vikaa, mutta koko satsi hävisi kyllä pannulta niin äkkiä, etten ehtinyt ottaa kuvaa.

TARVITSET


  • Veitsi
  • Leikkuulauta
  • Korkealaidallinen paistinpannu
  • Lasta
  • Lautanen

  • 250 g porsaan sisä- ulkofilettä
  • 1 pkt pekonia
  • 2 dl kermaa
  • 1 iso herkkusieni
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • loraus (n. korkillinen) omenaviinietikkaa
  • Suolaa, rouhittua mustapippuria, inkivääriä, paprikajauhetta, oreganoa, timjamia ja tuoretta persiljaa hienonnettuna.
  1. Pilko pekoni haluamasi kokoiseksi silpuksi.
  2. Paista kypsäksi, mutta älä täysin rapeaksi. Siirrä lautaselle odottamaan.
  3. Poista lihasta kalvot.
  4. Leikkaa liha ohuiksi, noin pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Helpoiten onnistut jos leikkaat lihan ensin pihveiksi ja sitten pihvit suikaleiksi.
  5. Hienonna sipuli ja valkosipuli.
  6. Viipaloi herkkusieni haluamasikokoisiksi paloiksi.
  7. Paista possusuikaleita pekonirasvassa täydellä lämmöllä kunnes pinta muuttuu harmahtavaksi eikä punaisia kohtia näy. Käännä levyä pienemmälle ja lorauta lihan sekaan omenaviinietikkaa ja mausta liha suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja inkiväärillä (suolaa esim. 1 tl, mustapippuria 2 tl ja inkivääriä 1 tl.)
  8. Lisää pannulle sipulit ja herkkusieni ja ruskista.
  9. Pienennä levyn lämpö 1 asteeseen ja kaada sekaan kerma. Keittele miedolla lämmöllä vähintään 15 min. Kerma saisi vähän keittyä kokoon. Kun kastike näyttää sopivan sakealta, lisää yrtit.
  10. Tarjoile esim. höyrytettyjen vihannesten kera.


lauantai 26. helmikuuta 2011

Gluteenittomia taikinoita



Näitä ohjeita en ole itse kokeillut, vaan sain ne siskoltani, ja tässä ohjeet nyt suoraan hänen mukaansa.


Pizza




Gluteeniton pitsa syntyy esim näin:
  1. Jos voi käyttää kauraa, niin sitä pari desiä
  2. muutama desi jauhoja, johon kuivahiiva ja suola sekaan.
  3. Kuumenna 5 dl vettä, lisää siihen vaikka noin desi öljyä.
  4. Sekoita vesi nopeasti jauhojen joukkoon tasaiseksi. Jos taikina on löysää, lisää jauhoja niin, että se pysyy kasassa, mutta saa olla huomattavasti löysempää kuin normaali pitsataikina. Sanotaanko, että sellasta saa olla että sitten jauhojen kanssa sen voi painella litteäksi, mutta ei yhtään kovempaa, ettei siitä tule liian kova.
  5. Tästä eteenpäin voi käsitellä kuten normaaliakin taikinaa.
  6. Tarkkoja mittoja on turha antaa, jauhoissa on paljon eroja.
  7. Gluteenitonta taikinaa ei kohoteta, kuin vasta sitten kun taikina on levitetty! Yksi kohotuskerta riittää!



Sämpylät


Sämpylät taidan tehdä jokseenkin samalla taikinalla, mut siihen voin korvata osan jauhoista esim porkkanaraasteella, juustoraasteella tai vaikka siemenillä, kauraleseillä tms. Ja sitä ei tietty litistellä, vaan teen kahella lusikalla kokkareita, jotka tasoittelen sit vedessä kastelluin käsin.

Kaiken A ja O on mieluummin pikkuisen liian löysä, kuin liian tiukka taikina. Liian löysä voi tosin lätsähtää, mutta sekään ei yleensä haittaa niin paljon kuin se käntty, mikä niistä tulee paljon herkemmin =)