Aikuiset juo nyt kahvia ja keskustelee.

Nykyisin aamut ei ota käynnistyäkseen, jos en saa kupillista kuumaa kahvia. Mieluiten kermalla pehmennettynä. Ikävää tässä on se, että kahvi maksaa niin pirun paljon, ja meillä sitä menee näemmä paketillinen alle kahdessa viikossa. Valitettavasti en voi tästä syyttää miestä, vaan ihan taidan itse litkiä sitä sumppia muidenkin edestä. Mies valittaa, että jätän täysiä kahvimukeja juomatta, ja olen yrittänyt selittää ilmiön johtuvan siitä, että juomatta jäävä kupillinen on yleensä se kolmas tai neljäs, jota en enää ehdi juoda kun pitää jo mennä. Tyyppi ei taida uskoa.

Erehdyin kerran ostamaan Pirkan Costa Rica -kahvia. Mies oli sitä mieltä, ettei halpaa kahvia kannata ostaa koska se maistuu pahalta. Höpöhöpö, ihan hyvää oli, miehen kurssikaverikin kehui. Mieheni on siis selvästi kahvisnobi.

Toisaalta, muistan kerran ostaneeni First Price -kahvia. En tiedä, menisikö se myrkky maidon tai kerman kanssa alas, mutta siihen aikaan join kahvini sokerilla ja sitä saikin sitten lappaa lusikkatolkulla tuohon jumalten juomaan.

Onhan tuota joskus tullut juotua vähän erikoisempiakin kahveja. Habanero kahvi tulee ensimmäisenä mieleen. Noitahan löytää Robertsilta ja voi ostaa ihan kotiinkin. Mutta jos tavallinen Kulta Katriina maksaa meidän lähikaupassamme jo yli 4 euroa, niin en uskalla ajatella edes mitä erikoiskahveista pyydetään.

Pahoittelemme, madame, mutta me emme voi hyväksyä toista
teiniraskautta samana vuonna.

Toinen niin kutsuttu intohimoni ovat chilit. Avomies on niitä vuoden päivät kasvatellut vaihtelevalla menestyksellä. Aji Cristal teki palkoja, sai jonkun paskahalvauksen kärpäsistä ja laitettiin ulos, jossa se koki hiljaisen kuoleman. Habaneroksi luulemamme chili alkoi tehdä talvella kukkaa, joten otin esiin vesivärisiveltimeni ja aloin ahkeroimaan Amorina. Työ tuotti hedelmää, muistaakseni yhteensä kolme vai peräti neljä palkoa. Nyt se perhana on alkanut taas puskea kukkaa, mutta mies oli sitä mieltä että nyt ei ole oikea aika, ja tuomitsi kukat nypittäviksi.

Ei ole habanero tämä...

Eräänä päivänä mies toi minulle chiliaiheisen keittokirjan (Pirullisen kuuma chilikirja). Kirjassa on paljon vinkkejä chilin kasvatukseen, käyttöön ja säilömiseen. Muutama resepti on tullut jo kokeiltuakin, mutta mm. haudutettujen kyljyksien chilin määrää oli pakko vähentää reilusti, sillä vaikka pidän itseäni melko  paatuneena chilisuuna, niin kaksi Habaneroa on vähän liikaa. Saa siinä ruoassa muutkin maut tulla esiin.

Olin keväällä ihmetellyt, onko meidän habanerot jotenkin viallisia, kun muoto ei oikein täsmää. Mutta koska mies oli ne Habaneroina ostanut/saanut, niin Habanerojahan niiden oli oltava. Nyttemmin kirjaa selaillessani huomasin kuvan Madame Jeanette -lajikkeesta. Heureka. Sehän tuo kasvi on, eikä mikään Habanero. Olin aika tyytyväinen itseeni tämän löydön jälkeen.