Salaiset hetket suklaan parissa

Avomieheni ei erityisesti arvosta leipomisen jaloa taitoa. Minua sen sijaan oli jo lähes viikon vaivannut tarve leipoa jenkkityylisiä suklaakeksejä, aina siitä saakka kun kaveri lähetti niitä muuton keskelle lohdutuksekseni. Voimalla ja väkivallalla sain puristettua Outilta salaisen reseptin (tai sitten saatoin kysyä sitä nätisti tekstiviestillä) ja tänään päätin laittaa reseptin testiin. Leipominen ei varsinaisesti ole vahvimpia puoliani, ja yleensä lopputulos on jotain etäisesti syömäkelpoista. Tälläkin kertaa tuntui siltä, että haukkasin liian ison palan purtavaksi. Kuvittelin mielessäni suuria, pyöreitä keksejä joissa olisi herkullisia suklaapisaroita ja pehmeä sisus. Lasillinen maitoa ja olisin taivaassa. Mutta mielikuvitukseni laiva osui karille jo alkuvaiheessa.
Olin aluksi vain nopeasti vilkaissut reseptiä, nähdäkseni mitä aineksia pitäisi ostaa. Tyytyväisenä kannoin kaupasta suklaata ja kananmunia, kaiken muun piti löytyä kaapista. Tarkemmin reseptiä tutkittuani törmäsin kummalliseen seikkaan: kaveri kehotti vatkaamaan kananmunat ja vehnäjauhot vaahdoksi. En voi kehua leipomisen tietotaidoillani, mutta järki sanoi, että Outin on ollut pakko tarkoittaa vehnäjauhojen sijaan sokeria. Ja sitähän minulla ei kaapissa ollut. Ruokosokeria löytyi, mutta sitäkin himpun vähemmän kuin ohje vaati. En kuitenkaan jaksanut lähteä kauppaan, joten ruokosokeri sai kelvata. Hyvin palvellut yleiskoneeni auttoi taikinan teossa, ja pienensi huomattavasti sotkun määrä. Ei kuitenkaan estänyt sitä kokonaan. Tuntui, että suklaata oli kaikkialla.
Seuraava haaste oli kaapia taikinasta sopivan pyöreitä keksejä. Pursottimen läpi tämä ei onnistunut, vaan suklaapalat tukkivat suuttimen. Seuraavaksi nostelin nuolijalla klönttejä leivinpaperin päälle pellille ja yritin tasoitella mahdollisimman pyöreiksi. Tulos oli epätasaista, mutta minkä sille enää olisi voinut. Keksit menivät uuniin.
Keksien valmistuttua oli tarkoitus tuhota todistusaineisto ennen kuin mies tulisi kotiin. Mutta ensin oli otettava se lasi maitoa ja testattava maku. Vaikka ulkonäkö ei ollut kaikkein houkuttelevin, niin keksit maistuivat mainioilta. Muutaman mutusteltuani verensokeri heilahti siihen malliin, että oli pakko ottaa pikku torkut, jonka seurauksena en sitten ehtinyt piilottaa keksejä ja tiskata astioita. Joten saa nähdä, missä vaiheessa saan kuulla luennon terveellisestä ruokavaliosta.

Ohje kekseihin tulee joskus paremmalla ajalla, kunhan olen keksinyt vähemmän sotkuisen tavan kaapia taikinat pellille.