Ei voi olla totta! Järjestin kavereille pienimuotoiset illanistujaiset erilaisilla pikkupurtavilla, ja unohdin ottaa kuvia! Mutta mitäpä pienistä. Olin kerrankin luonut jopa menuntapaisen, ja puolivahingossa makuteemaksi tuli appelsiini. Pyrin kyhäämään jotain tapastyyppistä sormiruokaa, ja ainakin palaute oli positiivista. Kestityksen kruunasi Outin tuoma jauhoton suklaakakku, joka oli taivaallista appelsiinilla maustetun kermavaahdon kera.
Syöminkien kera tuli nautittua viinejä, alkuun puolikuivaa
Castellblanch Cavaa (Rosado semi seco) sekä makeampaa
J.C. Le Roux La Fleurettea (tästä jäi erittäin elävästi mieleen mansikat ja vanilja, joten jos kesällä on tulossa juhlia niin suosittelen sinne). Molemmat ovat oikeasti enemmän jälkiruokien kanssa sopivia tai tervetuliaismaljoja, mutta koska epäilin vieraideni olevan enemmän makean ystäviä, oli valinnat ymmärrettäviä. Varsinaisten "tapasten" kanssa oli tarjolla
Hardys Biniä, joka ei petä ikinä.
Oma valintani oli
Iris de Murviedro. Tämä ilahdutti erityisesti siksi, että aloittelevana viinihifistelijänä onnistuin tunnistamaan erilaisia ominaisuuksia. Viini ei sisältänyt paljoakaan happoja tai tanniineja, ja kukkainen maku oli selkeä. Sopivasti jäähdytettynä tämä natsasi seurusteluviiniksi, ja tuki mielestäni ruoan makeita osuuksia. Laadultaan viini oli kaikenkaikkiaan kehnoa, mutta kaikesta oppii. Erityisesti voin suositella niille, jotka eivät punkusta hirveästi perusta mutta haluavat joskus vaihtelua juomatottumuksiinsa.
Mutta ennenkuin blogini ottaa suunnan huonona viiniarvostelupaikkana, palaan alkuperäiseen aiheeseeni. Ilman kuvia lista tarjottavista jää laimeaksi, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee:
««««««««««««««««««««««««
—
Aurajuustoa ja kirsikkatomaatteja
Näin jälkeenpäin tarkasteltuna tarjonta on ollut hyvin tyttömäistä, kevyttä ja makeaa. Mutta kesää odottaessa tällaiset illat on juuri sitä mitä tarvitaan.
Poikkeuksellisesti voisin ehkä raportoida myös vähän illan kulkua.
Oltiin koottu lähes koko piiri pyörimään meidän uuteen asuntoon. Kehnot kielikuvat sikseen. Meillä oli mahtava ilta, joka päättyi lopulta neljän hengen seurueella PRKL:ssä. Sitä ennen olimme toki Annin kanssa saattaneet Erjan ja vähän epäonnisen Outin kotimatkalle, jonka aikana sankaripari Kia & Elisa olivat ehtineet tehdä historiaa Kalliohovissa. Jostain syystä joka kerta kun vierailen PRKL:ssä niin ilta päättyy vähintään eeppisesti. Tällä kertaa selvisimme Annin kanssa viimeisellä yöbussilla takaisin meille, ja teimme ehkä parasta kännipitsaa ikinä. Joka tuli ulos aamulla kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta oli sen arvoista. Krappepäivä valui kivasti Annin kanssa sängyssä maaten ja Marilyn Monroen parissa. Että semmosta. Äitille terveisiä.
