Ketä mahtaa ähky hyödyttää...

Joulu... oikeesti, kuka ihmisten vihaaja tämänkin juhlan keksi? Kaikkien on pakko syödä itsensä niin täyteen, että pieni tönäisy vatsan seudulle saa laatan lentämään. Kannibaalien salaliitto?

Joulutorttujen lomassa paistui myös suolapalaa

Aaton jälkeen minulle riitti jouluruoat, joten joulupäivän lounaalla vedeltiin siskon kanssa tortilloja. Siirryin siskon lukaalista vanhempien luo syvemmälle Savon korpiin, löytääkseni itseni Tapaninpäivänä ilman sähköjä. Ruokakaupat oli kiinni, ja illalla oli kavereita tulossa kylään. Niinpä ajoimme äitin kanssa Juvalle ABC:lle kauppaan, jotta olisi edes jotain tarjottavaa. Mukaan tarttui salaattitarvikkeet, sillä pelkäsin, että sähköt pysyisivät poissa. Koska salaatti ei sinällään poikennut tavallisesta fetasalaatista mitenkään radikaalisti, en ala jakamaan ohjetta sen tarkemmin. Mutta, jotta tällä päivityksellä olisi jokin merkitys, voin jakaa peräti kolme ohjetta, näin vuodenvaihteen kunniaksi, paremman tekosyyn puutteessa. Koska näin juhla-aikana ei sovi itseään rasittaa turhaan, käytetään kahdessa reseptissä valmista taikinaa. Täytyy minunkin saada välillä armahdus.

Tomaattinyytit (en keksinyt parempaa nimeä, sorry)


TARVITSET

• Tiheä siivilä
• Kulho
• Voiveitsi tms
• Pullasuti
• Lasi tms.
• Veitsi
• Leikkuulauta
• (pyöreä muotti, haarukka)

• 1 pkt torttutaikinaa
• 4 dl yrttimaustettua tomaattimurskaa
• ½ paprika
• 1 varsiselleri
• 1 kananmuna
• 
  
• suolaa, rouhittua mustapippuria, sokeria, tuoretta persiljaa silputtuna

1. Laita uuni kuumenemaan 250 C.
2. Ota torttutaikina sulamaan, kaada tomaattimurska varovasti siivilään ja anna ylimääräisen nesteen valua pois.
3. Sekoita tomaattimurskan sekaan kulhossa mausteet paitsi persilja, n. 1 tl kutakin.
4. Pilko paprika ja selleri pieniksi kuutioiksi.
5. Leikkaa taikinalevyt neliöksi. Jos mahdollista, painele pyöreällä muotilla ruutujen keskelle ympyrä taikinan läpi.
6. Levitä tomaattimurskaa ympyrän sisään, sirottele päälle paprika ja selleri sekä persiljasilppu.
7. Sulje torttujen reunat keskelle, niin että muodostuu neliömäinen nyytti.
8. Riko kananmunan rakenne lasissa haarukan avulla, voitele nyytit.
9. Paista uunin keskitasolla kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja tortut ovat kohonneet hyvin. Paistoaika n. 15 min. jos oikein muistan.

 ----------
Sinihomejuustopiirakka

• Piirakkavuoka
• Kulho
• Siivilä
• Kahvisuodattimia
• Puuhaarukka tms.
• Leikkuulauta
• Veitsi
• (Kaulin)

• ½  paprika
• 1 varsiselleri
• 7 kirsikkatomaattia halkaistuina
• 100 g sinihomejuustoa murennettuna
• 2 dl kuohukermaa
• 1 prk maustamatonta (leivonta)rahkaa
• 2 kananmunaa
• 2 dl juustoraastetta

• suolaa, mustapippuria

1.  Ota taikina sulamaan. Vuoraa siivilä kahvisuodattimella ja kaada maitorahka suodattimeen. Anna ylimääräisen nesteen valua pois. Voit välillä vaihtaa suodatinpussia. Valuta mahdollisimman kauan, mieluiten ainakin 20 min.
2. Pilko kasvikset ja murenna sinihomejuusto.
3. Kauli tai taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle niin että reunat peittyvät, esipaista ohjeen mukaan 10 min. 200 C. HUOM! Jos piirakkavuoassa on paksu pohja, saattaa piirakka vaatia pidemmän paistoajan!
4. Sekoita kulhossa kerma, valutettu rahka, kananmunat ja sinihomejuusto.
5. Sirottele kasvikset mahdollisimman tasaisesti piirakalle ja kaada päälle kermaseos.
6. Rouhi päälle mustapippuria ja halutessasi vähän suolaa.
7. Ripottele juustoraaste piirakan päälle ja paista uunissa vielä 30 min.
8. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Kanatortillat

Koska vietän suurimman osan ajastani koulun ja työn parissa, en ehdi erityisemmin käydä kaupassa. Siksi pyysin miestä hakemaan eilen safkatarpeet. No, sillä itselläänhän on taas menoa, joten se osti tortillatarpeet yksin mulle. Harmi vain, että tomaatteja on jopa kaksi kappaletta, joten en voinutkaan tehdä itse salsaa. Mutta onneksi hätä ei ollut minkään näköinen, sillä jääkaapista löytyi kuitenkin purkki majoneesia ja pari paprikaa. Päätin tehdä vähän Hesburgerin mukaisia tortilloja paprikamajoneesin kera. En edes yritä valmistaa majoneesia itse, ainakaan sellaisena päivänä kun kaupat eivät ole auki jotta saisin lisää tarvikkeita yrityksen epäonnistuessa.
Ja koska valmiit mausteseokset sisältävät vaikka ja mitä, ajattelin, että ehkä yritän maustaa kanat tällä kertaa ihan itse. Lopputulos oli varsin tyydyttävä, vaikka ei vastaa täysin Hesen tortillaa.

MAJONEESI:

TARVITSET

• Ritilä
• Lautanen
• Kulho
• Tehosekoitin/sauvasekoitin

• 170 g valmista majoneesia maustamattomana
• 1 keskikokoinen paprika
• mustapippuria
• chiliä



Paahdettu paprika. Kuori irtoaa kuin itsestään.

• suolaa

1. Kuumenna uuni täysille (yleensä 300 C) ylälämmöllä  ja laita ritilä mahdollisimman ylös, mutta ei niin ylös että paprika koskettaa ylävastusta.
2. Huuhtele paprika (mutta älä poista kantaa tms.) ja laita se uuniin. Paahda kuorta n. 30 min, käännellen aina 10 min välein, niin että kuoresta tulee lähes kauttaaltaan musta.
3. Siirrä paprika varovasti lautaselle ja anna jäähtyä.
4. Irrota paprikasta kuoret ja kanta, halkaise se käsin ja irrota siemenet sisältä.
5. Laita paprika kulhoon (voit myös jättää hieman kuorta mukaan) tai tehosekoittimeen ja hienonna tasaiseksi.
6. Lisää paprikatahnan joukkoon majoneesi ja mausteet.
7. Tarkista maku. Lisää halutessasi mausteita tai majoneesia.

MAUSTESEOS

TARVITSET

• Pieni kulho tai pakasterasia
• Lusikka

• 3 tl sipulijauhetta
• 3 tl suolaa
• 2 tl mustapippuria
• 2 tl paprikajauhetta
• 1 tl ruokosokeria tai tavallista sokeria
• 1 tl valkosipulijauhetta
• chilijauhetta
• cayannepippuria

Sekoita mausteet keskenään kulhossa tai pakasterasiassa. Seos säilyy tiiviin kannen alla.

TORTILLAT

TARVITSET

• Paistinpannu
• Paistinlasta
• Leikkuulauta
• Veitsi
• Tuslaaki (siivilä)

• Vehnätortilloja
• Maustamattomia broilerin filesuikaleita
• Jäävuorisalaattia
• Avokado
• Säilöttyjä jalapenoja
• Fetaa
• Tomaatteja
• Öljyä

1. Ota filesuikaleet huoneenlämpöön.
2. Revi salaatti ja huuhtele se tuslaakissa.
3. Pese tomaatit ja kuutioi.
4. Suikaloi kurkku.
5. Halkaise avokado varovasti kiven ympäriltä, poista kivi ja revi kuoret irti. Viipaloi avokado.
6. Kuumenna tilkka öljyä pannulla (6) ja lisää kanasuikaleet. Pienennä lämpö 4:ään ja ruskista suikaleita kunnes  kypsiä (voit tarkistaa kypsyyden puolittamalla muutaman suikaleen paistinlastan avulla. Liha on kypsää kun se on valkoista sisältä ja leikkautuu helposti). Vähennä lämpö 1:een.
7. Lisää haluamasi määrä mausteseosta suikaleiden joukkoon (n. 3 tl per 250 g) ja lorauta pannulle pieni määrä vettä mausteiden tasoittumiseksi. Kun vesi on haihtunut, käännä lämpö pois.
8. Lämmitä tortillalevyt uunissa tai mikrossa, sirottele täytteitä keskelle pitkittäissuunnassa. Varo täyttämästä liikaa.
9. Sulje tortilla taittamalla alareuna hieman ylös ja  rullaa sivuttain. Voit helpottaa sulkemista hammastikuilla.

Kievin kanaa (suutarilaisittain).

Mies ehdotti, että syötäisiin tänään Kievin kanaa. Selailin netistä erilaisia reseptejä ja totesin, että jos kerran ruoasta on niin monta eri versiota, niin kai sitä sopii minunkin työntää lusikkani soppaan ja muokata reseptiä omakseni. En sentään leikkimielisen harkinnan jälkeen tehnyt Kievin kanaa puumalalaisittain kalakukkohuijauksen inspiroimana.

TARVITSET

TÄYTE

• pieni kulho (esim. pakasterasia tai murolautanen)
• haarukka
• pakastepussi tai minigrip

• n. 100 g voita
• kourallinen tuoretta persiljaa (tai pari lusikallista kuivattua)
• nippu tuoretta timjamia (kts. ylhäällä)
• 2 rkl sitruunamehua

1. Ota voi kulhoon ja anna pehmetä huoneen lämmössä (30 min - tunti riittänee). Voit testata pehmeyttä haarukalla. (Ota myös broilerinfileet huoneenlämpöön odottamaan.)
2. Huuhtele persilja ja timjami ja silppua ne sormin kulhoon voin sekaan.
3. Lisää sitruunamehu.
4. Sekoita voi, yrtit ja sitruunamehu haarukalla tasaiseksi seokseksi.
5. Siirrä yrttivoiseos pakastepussiin ja laita pakastimeen kohmettumaan.

KANAT

• leikkuulauta
• (fileeraus)veitsi
• elmukelmua
• lihanuija
• paistinpannu
• lasta
• vuoka
• 2 lautasta

• 4 broilerin rintafileetä maustamattomina
• n. 100 g parmesaania raastettuna
• ½ - 1 dl korppujauhoja
• 2 kananmunaa
• suolaa (n. 1 tl)



Jospa sitä jonain päivänä saisin kamerani takaisin,
niin ehkä nämä kuvatkin paranisi.





• voita paistamiseen

1. Laita uuni kuumenemaan 225 C.
2. Raasta parmesaani ja sekoita se lautasella korppujauhojen sekaan
3. Riko munat toiselle lautaselle ja sekoita joukkoon suolaa. Riko munien rakenne kunnolla.
4. Leikkaa broilerin rintafileet varovasti auki. Aloita paksummasta reunasta ja viillä varovasti kohti toista reunaa. Varo ettei broileriin tule reikiä. Älä viillä loppuun asti vaan avaa filee sydämenmuotoiseksi pihviksi.
5. Levitä avatut pihvit leikkuulaudalle ja peitä kelmulla. Varovasti nuiji fileitä ohuemmiksi mutta varo rikkomasta pintaa.
6. Leikkaa jähmettyneestä yrttivoiseoksesta täytettä jokaisen pihvin sisään ja sulje pihvit.
7. Varovasti uita fileitä ensin kananmunassa ja leivitä sitten parmesaani-korppujauhoseoksessa.
8. Kuumenna nokare voita pannussa (5-6 astetta) ja paista fileitä molemmilta puolilta muutama minuutti. Leivityksen pitäisi muuttua kullankeltaiseksi. Käännä pihvejä varoen ettei täyte valu ulos.



Paistovaihe

9. Siirrä kanat uunivuokaan ja laita keskitasolle paistumaan n. 20 min. tai kunnes kypsiä. Voit testata kypsyyttä välillä varovasti viiltämällä yhtä filettä auki sen paksuimmasta kohdasta. Jos liha on valkoista, kana on kypsää.

Reseptin kierrätystä.

Kasvissyöjämme Kia oli väsännyt kotioloissaan kreikkalaistyyppisen tomaatti-papupadan, joka näytti liian hyvältä sivuutettavaksi. Koska meedionkykyni kertovat, ettei avomies olisi kovin innoissaan ollut soijarouheen pupeltamisesta, päätin tuunata reseptiä hieman omiin tarpeisiin sopivaksi. Minulla ei ole mitään havaintoa millainen ruoka on alun perin ollut, mutta yritin vääntää sitä enemmänkin laatikkotyyppiseksi. Ihan tyytyväinen en koostumukseen ollut, mutta maku oli miellyttävä. Mies sen sijaan ei ihan vakuuttunut väsäyksestäni. Mutta se voi puolestani mennä järsimään vaikka kengänpohjia jos ei kelpaa. Täytyy vielä erittäin oleellisena osana mainita, että kokkauksen ajan kuuntelin Walkalonen debyyttilevyä. Suosittelen kaikille, jotka ovat edes vähän elämässään joskus lämmenneet Suburban Tribelle tai Himille.

TARVITSET

• Leikkuulaudan
• Veitsen
• Paistinpannun
• Lastan
• Kattilan
• Keskikokoisen vuoan

• n. 600-700 g sika-nauta jauhelihaa
• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• n. 500 g tomaattimurskaa (esim. chilillä maustettua)
• 1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
• 1 kesäkurpitsa
• fetaa tai salaattijuustoa
• n. 100 g juustoraastetta
• oliiveja

voita paistamiseen ja vuoan voiteluun

Mausteeksi: suolaa, rouhittua mustapippuria, paprikajauhetta, oreganoa

1. Laita uuni lämpenemään 200 C.
2. Pilko sipuli ja valkosipuli haluaasi kokoiseksi silpuksi (voit jättää sipulin myös renkaiksi).
3. Paista jauheliha ja sipulit voissa. Lisää mausteet.
4. Pese kesäkurpitsa, poista siitä kannat ja viipaloi se hieman alle sentin paksuisiksi viipaleiksi.
5. Voitele vuoka, lado kesäkurpitsaviipaleet pohjalle.
6. Kiehauta kattilassa tomaattimurska ja anna sen jälkeen kiehua miedolla lämmöllä hieman kokoon (n. 15 min). Kaada sekaan pavut ja anna kiehua vielä tovi. Lisää oregano. Jos olet oikein kiireinen, voit valuttaa enimpiä nesteitä pois siivilässä.
7. Sekoita jauhelihan joukkoon tomaattimurska ja pavut.
8. Levitä jauheliha-tomaattimurka-papuseos kesäkurpitsojen päälle.
9. Viipaloi oliivit ja sirottele ne vuokaan. Halutessasi voit vielä rouhia hieman lisää mustapippuria.
10. Anna paistua uunin keskitasolla n. 20 min.
11. Ota vuoka uunista ja sirottele päälle haluamasi määrä fetaa ja juustoraastetta. Laita takaisin uuniin ja anna olla vielä toiset 20 min, kunnes juusto on sulanut ja muuttunut kauniin väriseksi.
12. Ota uunista lämmöt pois ja anna ruaon vetäytyä vielä muutama minuutti.

Jäimme ruoan valmistuttua hieman pohtimaan, että jos sapuska on alun perin tarkoitettu padaksi, niin se varmastikin tulisi sellaisessa myös valmistaa. Koska alkuperäisestä reseptistä ei ole minulla tietoa, voisin kuvitella, että homma onnistuisi mainiosti näillä samoilla raaka-ainemäärillä, ehkä lisäten desi vettä (kuten Kian blogissa oli kehotettu tekemään). Ensin kannattaa paistaa jauhelihat ja sipulit, lisätä ne valurautapataan ja kaataa tomaattimurska ja pavut päälle. Kesäkurpitsa kannattaisi kenties suikaloida tai kuutioida, freesata pannulla ja lisätä pataan. Kun kurpitsa ja pavut osoittaa pehmenemisen merkkejä, päälle ripotellaan feta ja juusto ja annetaan gratinoitua uunissa kuten edellä. Jos joku tätä versiota joskus jaksaa kokeilla ennen minua, niin anna palautetta toimivuudesta.

Täti leipoo, mutta kelle se kelpaisi?

Muori ehti lykätä lapion kakkuun ennen kuin sain onnistuneen kuvan.

Tämä bloggaus tulee ehkä vähän myöhässä, sillä edellinen leipomiseni sijoittui isänpäivän tienoille. Tehtiin yhteistyönä siskon ja ädin kanssa isänpäiväkakku (äiti teki pohjan, sisko täytteet ja koristelu siunaantui minulle) jonka reseptiä en tosin osaa tähän antaa. Mutta ilahdutan kaikkia kuvalla. Ehkä joku saa siitä inspistä.

Mutta, mutta... teinhän minä sentään Hans Välimäen suosikkijälkkäriä, nimittäin Tarte Tatinia. Mielestäni tämä torttu sopii erittäin hyvin sellaisille henkilöille, joille sattuu ja tapahtuu keittiössä, tarinan mukaanhan kyseessä oli alunperin tavallinen omenatorttu, joka vahingossa putosi Tatinin siskosten hotellin lattialle. Kaikki kaavittiin takaisin pannulle ja paikattiin paahdetulla sokerilla. Joten mitä tästä voi päätellä? Joskus epäonnistuminen voi johtaa jymymenestykseen.

Tämä torttu ei ulkonäöstään huolimatta lentänyt lattialle.

TARVITSET

• Suurehko valurautapannu
• Kaulin
• Kulho
• Veitsi (ja kuorimaveitsi)
• Leikkuulauta

• 1 pkt voitaikinaa (Pirkan valmiiksi laskostettu voitaikina oli nappivalinta!)
• 4-5 Granny Smith omenaa
• 100 g voita
• 2 dl kidesokeria

1. Ota voitaikina sulamaan, laita uuni lämpenemään 223 C.
2. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Laita omenat kulhoon kylmään veteen odottamaan.
3. Ota nokare voita ja rasvaa pannu.
4. Levitä sokeri tasaisesti pannun pohjalle.
5. Kuumenna hieman pannua niin, että sokeri alkaa aavistuksen karamellisoitua. Älä anna kuitenkaan sulaa kokonaan.
6. Asettele omenalohkot siististi pannulle, niin että mahdollisimman vähän jää rakoja.
7. Lisää loput voista nokareina omenien sekaan.
8. Kauli taikina hieman pannua suuremmaksi ja leikkaa tarvittaessa pyöreäksi.
9. Nosta taikinakansi varovasti omenien päälle ja kääntele esim. veitsenkärjellä taikinan reuanat pannun sisäpuolelle.
10. Laita pannu uuniin ja paista keskitasolla n. 15 min tai kunnes pinta on kullanvärinen.
11. Anna kypsän tortun vetäytyä muutama minuutti pannussa ja kumoa se sitten isolle alustalle.

Torttu kannattaa tarjota vaniljajäätelön ja kinuskikastikkeen kera. Jäätelöä en itse osaa tehdä, mutta kinuskikastike oli mitä helpoin.

TARVITSET

• dl mitta
• kattila
• puuhaarukka tms.

• 2 dl kuohukermaa
• 1 dl kidesokeria
• 2 rkl siirappia
• ½ tl vaniljasokeria
• 1 tl voita

1. Sekoita kerma, sokeri ja siirappi kattilassa.
2. Keitä seosta 10 min tai kauemmin, kunnes seoksen väri muuttuu ruskeahkoksi.
3. Lisää vaniljasokeri ja rasva ja anna kastikkeen jäähtyä.

VINKKEJÄ: Jos epäilet että valurautapannustasi irtoaa epämielyttäviä makuja, hankaa pohjaan suolaa ja vettä ja huuhtele. Mikäli taas pohjalle jää paljon sokeria kovettumaan, laita pannulle vettä ja laita pannu levylle. Sokeri liottuu kiehuvaan veteen nopeasti. Muista kuitenkin rasvata pannu käytön jälkeen.

Tämän voi tehdä myös piirakkavuoassa, mutta silloin sokeri täytyy karamellisoida uunissa, ellet satu omistamaan jotain modernia piirakkavuokaa jota voi pitää myös levyllä. Jos omistat, niin kerro mistä ostit ja mihin hintaan.

Pekonipossua kermakastikkeessa

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä jotain helppoa ja nopeaa, ja mieluiten sellaista mihin löytyi ainekset valmiiksi kaapista. Ollaan syöty koko viikko pääsääntöisesti possua, ja nyt sain viimeisenkin mötikän jääkaapista käytettyä, joten ensiviikolla saattaisi olla kalan vuoro kenties. Mies yritti arvuutella millä olin suurustanut kastikkeen, oli muka löytävinään tuorejuuston makua. Sorry vaan upseerini, mutta luulen että haisteltuasi ja maisteltuasi koko viikon kahvin eri aromivivahteita, alat löytää makuja jo sieltäkin missä niitä ei ole. Säikähdin jo hieman, että ruoassa on jotain vikaa, mutta koko satsi hävisi kyllä pannulta niin äkkiä, etten ehtinyt ottaa kuvaa.

TARVITSET

• Veitsi
• Leikkuulauta
• Korkealaidallinen paistinpannu
• Lasta
• Lautanen

• 250 g porsaan sisä- ulkofilettä
• 1 pkt pekonia
• 2 dl kermaa
• 1 iso herkkusieni
• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• loraus (n. korkillinen) omenaviinietikkaa
• Suolaa, rouhittua mustapippuria, inkivääriä, paprikajauhetta, oreganoa, timjamia ja tuoretta persiljaa hienonnettuna.

1. Pilko pekoni haluamasi kokoiseksi silpuksi.
2. Paista kypsäksi, mutta älä täysin rapeaksi. Siirrä lautaselle odottamaan.
3. Poista lihasta kalvot.
4. Leikkaa liha ohuiksi, noin pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Helpoiten onnistut jos leikkaat lihan ensin pihveiksi ja sitten pihvit suikaleiksi.
5. Hienonna sipuli ja valkosipuli.
6. Viipaloi herkkusieni haluamasikokoisiksi paloiksi.
7. Paista possusuikaleita pekonirasvassa täydellä lämmöllä kunnes pinta muuttuu harmahtavaksi eikä punaisia kohtia näy. Käännä levyä pienemmälle ja lorauta lihan sekaan omenaviinietikkaa ja mausta liha suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja inkiväärillä (suolaa esim. 1 tl, mustapippuria 2 tl ja inkivääriä 1 tl.)
8. Lisää pannulle sipulit ja herkkusieni ja ruskista.
9. Pienennä levyn lämpö 1 asteeseen ja kaada sekaan kerma. Keittele miedolla lämmöllä vähintään 15 min. Kerma saisi vähän keittyä kokoon. Kun kastike näyttää sopivan sakealta, lisää yrtit.
10. Tarjoile esim. höyrytettyjen vihannesten kera.

Yleisiä ohjeita, syitä ja seurauksia.

Hymyile omahyväisesti, niin kukaan
ei epäile onnistumistasi.

Mikäli en ole asiaa jo aiemmin tehnyt selväksi, niin en yritä esiintyä minään ruoanlaiton ammattilaisena, tai edes kotikeittiön Anthony Bourdainina. Koko blogin tarkoitus onkin koota omia onnistumisia ja kokemuksia sekä ajatuksia, ja jakaa hyödyllistä tietoa kokkauksesta. Onhan noita muita ruokablogeja, ja paljon parempia ovatkin. Mutta olkoon tämä yksi rikka rokassa.

Tänään oli taas juustoisen possuruukun vuoro. Tällä kertaa sapuska onnistui ilman hassunhauskoja sattumuksia, jolloin pystyin paremmin arvioimaan makua ja koostumusta. Totesin sulatejuustoa ja nestettä olevan liikaa, 

Tältä se höpöhöpöruukku näytti lautasella.

joten editoin ohjetta. Lisäksi sain kerrankin vähän kuvia prosessista. Ja koska olen vähän vittumainen luonne, en suinkaan aio lisätä kuvia reseptiin, vaan laitan ne tähän päivitykseen. Lisäänpä vielä oman naamani virnistelemään. Hehheh ja lällällää.

No ei, olihan minulla syykin lisätä kuvat nimen omaan tänne. Nimittäin tarkoitus olisi luetella ja selventää joitakin käyttämiäni termejä. Tuoda teoria käytäntöön. Neuvoa kädestä pitäen jne...

Kuullotettua sipulia, purjoa ja
valkosipulia.

So, ay, oh! LET'S GO!

• 
  
• KUULLOTTAMINEN/FREESAUS on ruoka-aineen kuumentaminen rasvassa niin, että se saa vähän väriä, mutta ei ruskistu.
• RUSKISTAMINEN on ruoka-aineen, usein lihan paistaminen rasvassa kuumalla pannulla niin että pinta muuttuu ruskeaksi (saadaan paistopinta).
• KIEHAUTTAMINEN on nesteen nopeaa keittämistä. Eli levy täysille ja vahdi, kunnes kuplat alkavat nousta. Ota levy pois päältä tai seuraa ohjetta.
• HAUDUTTAMINEN on ruoan kypsentämistä miedolla lämmöllä kannen alla
• ALUSTAMINEN tarkoittaa taikinan vaivaamista. Taikinaa käännellään, painellaan tai hierotaan kiinteäksi massaksi.

Marinoitua possua ruskistumassa.

• KALTTAUS esim. tomaatti käytetään nopeasti kiehuvassa vedessä, jotta kuori lähtisi irti helpommin.
• SUURUSTAMINEN tarkoittaa nesteen sakeuttamista esim. kermalla tai erilaisilla jauhoilla.

MUUNNOSTAULUKKO


AMERIKKALAISET tilavuusmitat:

• 1 gallon = 3,8 l
• 1 liquid quart = 9,5 dl
• 1 liquid pint = 4,7 dl
• 1 cup = 2,4 dl
• 1 fl.oz. (fluid ounces) = 30 ml

ENGLANTILAISET tilavuusmitat

• 1 gallon = 4,55 l
• 1 pint = 5,68 dl
• 1 cup = 2,84 dl
• 1 british fl.oz = 28,4 ml

ULKOMAISET painomitat

• 1 lb, pauna = 453,6 g
• 1 oz. (ounces) = 28,35 g
• 3½ oz. = n. 100g

UUNIN LÄMPÖTILAT

• 150 C = 300 F
• 175 C = 347 F
• 200 C = 392 F
• 225 C = 437 F
• 250 C = 480 F
• 275 C = 525 F

VINKIT RUOKA-AINEIDEN KÄSITTELYYN, SÄILYTYKSEEN YMS.

SALAATTI kannattaa huuhtoa jääkylmässä vedessä rapeuden säilyttämiseksi. Veteen voi lisätä tilkka viinietikkaa ja hiukan suolaa jos haluaa olla varmistaa rapeuden.

MARJOJA ei kannata keittää jotta C-vitamiini ei häviäisi. Pelkkä kiehautus riittää.

SOKERI tuo ruokiin (patoihin, kastikkeisiin yms.) täyteläisyyttä ja vähentää suolaisuutta.

LIHA kannattaa ottaa huoneenlämpöön ennen paistamista. Kylmä liha pannulla luovuttaa nesteet ja viilentää pannua, ja näin päädyt paistamisen sijaan keittämään lihaa.
PEKONI on poikkeus lihan paistamiseen. Pekoni tulisi laittaa kylmälle pannulle ja vasta sitten lämmittää pannu. Näin pekoni luovuttaa rasvaa ja ei tartu pannuun kiinni.

JAUHOJA ei tulisi säilyttää voimakkaiden mausteiden läheisyydessä, sillä jauhot imevät itseensä makuja.

Lisää hyödyllisiä ohjeita keittiöön löytyy mm. LOISTOn kustantamasta KEITTIÖSLANGIN KÄSIKIRJASTA. Suosittelen lämpimästi.

Pekoni-aurajuusto-kasvispaistos

Kännykän kameran huippuluokan kuvanlaatu...

Olimme avokin kanssa joskus ostaneet (kääryle)kaalia tarkoituksenamme yrittää korvata vehnätortillat, mutta se yritys ei osoittanut menestystä. Loput kaalista tuli sitten pilkottua pakastimeen, ja miehen piti tehdä siitä kaalilaatikkoa. Näin ei ikinä kuitenkaan tapahtunut, joten päätimme tehdä jämistä kasvispaistosta. Viritelmä osoittautui erittäin makoisakaksi ja sopii syötäväksi joko sellaisenaan tai lisukkeeksi esim. tuliselle grilliruoalla kuten kanansiiville tms.

TARVITSET:

• paistinpannu
• leikkuulauta
• veitsi
• lasta tai puuhaarukka tms.
• kulho

• 1/3 kääryle- tai keräkaalia
• ½ pussia paprikasuikaleita pakasteena tai kaksi tuoretta paprikaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2-3 ruokalusikallista sinihomejuustoa
• (½ pussi herne-maissi-paprikaa)
• 1 paketti pekonia
• suolaa, mustapippuria, yrttejä

1. Pilko kaikki vihannekset suikaleiksi ja sipulit renkaiksi.
2. Pilko pekoni pieneksi silpuksi. Lisää silppu pannulle ja kuumenna pannu ensin täysille (6). Kun pekoni alkaa hieman tiristä, laske lämpö 3-4 asteeseen. Paista pekonia kunnes se saa hieman rapeutta. Nosta pekoni pannulta ja laita kulhoon odottamaan.
3. Paista kaalia pekonirasvassa 4-5 asteessa välillä sekoitellen kunnes se alkaa saada vähän väriä ja pehmenee (n. 15 min).
4. Lisää kaalin joukkoon paprika. Tarvittaessa lisää sekaan joko öljyä tai voita. Paista n. 5 min, edelleen välilä hämmentäen.
5. Lisää joukkoon sipulit (ja he-ma-pa) ja paistettu pekoni. Paista vielä 5-10 min miedolla lämmöllä, niin että sipulitkin pehmenevät hieman.
6. Väännä lämpö kokonaan pois ja ripottele joukkoon suolaa, mustapippuria ja yrttejä.
7. Murustele sinihomejuusto paistoksen sekaan ja tarjoile.

HUOM! Annetut lämpötilat ja ajat ovat suuntaa antavia, seuraile siis ruoan koostumusta koko ajan. Toisin kuin vokit, tämän ruoan kasvisten ei tarvitse olla rapeita. Varo kuitenkin kypsentämästä kaikkea tasaiseksi mössöksi tai polttamasta.

Vuohenjuustoa ja kasviksia uunissa.

Yritin taas saada hyvää kuvaa annoksesta, mutta tätini hoki jatkuvasti että ruoka jäähtyy!

Matkalla Suomen Jammaikalle pysähdyin tätini luoke Mikkeliin. Nämä reissut ovat ruoanlaittotaitoni kannalta erittäin antoisia, yleensä kahdesta syystä, joista toinen on se että koska tätini ei vatsaporttiongelmiensa takia voi syödä voimakkaasti maustettuja ruokia tai tiettyjä kasviksia joten pääsen kokeilemaan taitojani maustaa ruoka jollain muulla kuin chilillä. Toinen syy on se,
että täti maksaa.

Tarkoituksena oli väsäillä fetalla täytettyjä lihapullia. Pysähdyimme matkallamme Helsingistä Mikkeliin Heila -nimisessä lähiruokakaupassa. Vaikka olin saada sydänkohtauksen pelkästä hintojen katselusta, niin päädyimme ostamaan Vuohitila Tähden fetatyyppistä salaattijuustoa. Kokemus oli positiivinen siitä huolimatta, ettei juusto vastannut käsitystäni fetasta muulla tavalla kuin valkoisella värillään. Koostumus oli jotain tavallisen juuston ja fetan välillä. Maku oli alkuun hieman makeahko, joka pienen pureskelun jälkeen muuttui suolaiseksi. Haluaisin päästä syömään ko. juustoa punaviinin kaverina. Lihapullissa tämä juusto oli joka tapauksessa nappivalinta.

Koska olen ynnännyt jo parikin reseptiä lihapullille eivätkä nämä poikenneet mitenkään radikaalisti edellisistä, en viitsi tässä toistaa itseäni. Ainut mainitsemisen arvoinen asia pulliin liittyen lienee tätini Stockmannilta ostama vuoden (epävirallinen) turhake, nimittäin lihapullasakset! Ihan totta. Jos joku oikeasti tarvitsee niitä saadakseen lihapullistaan saman kokoisia, niin suosittelen lopettamaan ruoanlaiton ja palaamaan sinne insinöörien ihmemaahan mistä on tullutkin.

En jaksaisi enää jaaritella enempää, joten tässä olisi resepti lihapullien kanssa tarjottuihin uunikasviksiin:

UUNIKASVIKSET VUOHENJUUSTOLLA

TARVITSET:

• uunivuoka
• leikkuulauta
• veitsi
• kulho
• paistinpannu
• lasta

• vuohenjuustoa
• oliiviöljyä
• puolikas kesäkurpitsa
• bataatti
• 1 pkt miniluumutomaatteja
• 2 porkkanaa
• suolaa
• mustapippuria
• välimeren yrttimausteseosta

1. Kuori porkkanat. Leikkaa ne ensin kahteen osaan, halkaise puolikaat neljään osaan pituussuunnassa. Kuullota hetki pannulla pienessä määrässä öljyä, mutta älä ruskista. Laita uunivuokaan ja uuniin n. 200 asteeseen keskitasolle.
2. Pese bataatti. Jos haluat, voit jättää kuoret. Leikkaa se n. 1 cm paksuiksi viipaleiksi ja kuullota. Lisää porkkanoiden joukkoon uuniin. Anna bataatin ja porkkoiden olla uunissa n. 10 min.
3. Leikkaa kesäkurpitsa samoin kuin bataatti, ja kuullota. Lisää vuokaan. Voit lisätä kasvisten joukkoon nyt hieman lisää öljyä ja kaikki haluamasi mausteet. 1 tl per mauste riittää. Kääntele kasvikset ja mausteet sekaisin.
4. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi (käytimme pötkönä saatavaa vuohenjuustoa, jota löytyy lähes kaikista ruokakaupoista) ja asettele ne kasvisten päälle. Laita vuoka takaisin uuniin.
5. Kokeile porkkanoiden ja batattien kypsyyttä tikulla tai haarukalla n. viiden minuutin välein. Kun porkkanat ja bataatit alkavat tuntua sopivan pehmeiltä (tikku menee läpi) lisää halkaistut tomaatit ja anna paistoksen olla uunissa vielä hetki, jotta tomaatit lämpenevät.
6. Tarjoile.

Kuvassa näkyvä valkoinen kastike on bulgarian jogurttiin tehtyä tsatsikia. Ohje oli vähän sävelletty tämäkin, sillä en kaupassa muistanut mitä kaikkea tsatsikiin tulee. Joten tässä se yksinkertaisin versio:

TSATSIKI:

• raastin
• kulho x2
• kahvisuodatin
• siivilä
• esim. haarukka sekoittamiseen

• puolikas kurkku
• 2 prk bulgarian jogurttia
• ripaus suolaa, hienonnettua mustapippuria, ½ tl juoksevaa hunajaa

1. Laita siivilä kulhon päälle ja asettele suodatinpussi siivilään. Kaada jogurtti suodatinpussiin ja laita koko viritelmä jääkaappiin. Näin jogurtista valuu ylimääräiset nesteet pois. Anna valua vähintään puoli tuntia.
2. Raasta kurkku toiseen kulhoon ja valuta ylimääräiset nesteet pois.
3. Kaada jogurtista valuneet nesteet pois ja sekoita jogurtti kurkkuun ja mausteisiin. Anna maustua vielä jääkaapissa, mielellään tunti, mutta vähempikin riittää.

VINKKI: mikäli uunikasviksia jää yli (ja olit kuorinut kaikki kasvikset), niin tee niistä sosekeittoa. Halutessasi voit keittää pari kuorittua porkkanaa ja/tai bataattia lisäksi (kun porkkanat/bataatit ovat pehmeitä, kaada mittalasiin n. desi keitinvettä talteen ja lisää joukkoon liha- tai kasvisliemikuutio. Kaada loput keitinvedestä pois.) ja soseuta kaikki ainekset kattilassa  sauvasekoittimella mahdollisimman tasaiseksi.  
HUOM! jos kattila on teflonia niin soseuta kaikki erillisessä kulhossa!
Lisää soseeseen muutama ruokalusikallinen kermaa ja kiehauta sekoittaen. Anna jäähtyä hetki.

  

Halutessasi voit lisätä annoksen päälle vielä tsatsikia tuomaan kirpeyttä.

Viinapiru (Ja Igoriinan taikatemppu)

Mikään ei rauhoita krapulaista mieltä kuin synkkä aamumaisema etupihalla.

Krapula alkaa vihdoin helpottaa, ja aivoihin mahtuu muitakin ajatuksia kuin itseinho. Tosin pidän ehkä pullonkorkin kiinni vähän aikaa, jotta saan mielialani taas jokseenkin normaaliksi. Tai ainakin sillä mittapuulla mikä tähän asti on osoittautunut normaaliksi.
Sen sijaan kroppa kärsii edelleen. Olo on vetämätön, turpea ja herkkujen himoitseminen jäi päälle. Yritin kompensoida tätä kaikkea eilen tekemällä kanasalaattia, joka osoittautui sen verran herkulliseksi että itsekin yllätyin. Aikaa vain oli vähänlaisesti, sillä kello läheni jo puolta yötä kun viimein pääsin syömään, joten en ehtinyt ottaa kuvia tai kirjoittaa ylös mitään mitä tein. Joten ohje on melko suurpiirteinen. Ja kuten mainitsin, niin minulla oli kiire, joten menin siitä mistä aita on matalin, ostamatta kuitenkaan täysin valmista salaattia. Täytyy myös tunnustaa, että tarkoitus oli ostaa valmiiksi marinoitua kanaa, mutta jotenkin se käsi vain hakeutui sinne maustamattomaan pakettiin. Jouduin sitten hädissäni keksimään jotain millä saisi makua, ja niin se taikuri sitten hämmästyi itsekin temppuaan!

KANASALAATTI (olkoon sitten vaikka välimerellinen)

TARVITSET:

• Kulho
• Paistinpannu ja lasta
• Leikkuulauta
• Veitsi

• broilerin rintafileitä
• öljyä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 1 tl vihreää currytahnaa
• suolaa
• mustapippuria
• basilikaa
• rosmariinia
• broilerimaustetta
• sitruunamehua

• friseesalaattia
• pikku suolakurkkuja
• mini luumutomaatteja
• fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia (öljyssä)

1. Huutele kaikki vihannekset paitsi säilykkeet.
2. Halkaise tomaatit pituussuunnassa, pilko suolakurkut pieniksi kuutioiksi, revi salaatti. Lisää ainekset kulhoon.
3. Leikkaa fileet pieniksi (noin 1cm x 1cm) kokoisiksi kuutioiksi.
4. Kuumenna tilkka öljyä pannulla täydellä teholla.
5. Lisää öljyyn tomaattipyree ja fileekuutiot.
6. Vähennä lämpöä ja paista kanoja kunnes saavat vähän väriä (älä polta!).
7. Lisää muut mausteet ja paista kanapalat kypsiksi.
8. Anna kanapalojen jäähtyä, lisää sitten salaattiin ja kaada päälle fetakuutiot ja haluamasi määrä öljyä kastikkeeksi.

Halloween 2011

Bileet tulivat ja menivät... Ne olivat luultavasti menestys, mutta täysin varma en voi olla, sillä en muista loppuillasta paljon mitään. Booli ainakin osoittautui tehokkaaksi. Reseptiä en osaa tähän antaa, mutta muistelisin taikaliemen sisältäneen votkaa, omenamehua, omenalikööriä ja vissyä.

Karkkimadot omppujen sisällä oli kaunis näky, mutta
muutaman tunnin päästä madot olivat alkaneet sulaa.

Tarjolla oli vaikka ja mitä, pääpaino oli sanassa sokeri. Vatsa on edelleen kipeä kaikesta siitä hiilihydraattien määrästä, mutta olihan se sen arvoista.

Tein myös elämäni ensimmäiset kuppikakut. Koristeet tuli väännettyä ystäväni Kian kanssa pienehkössä kiireessä, mutta hyviä niistä tuli silti.







 TARVITSET:

• Leivosvuokia tai leivospelti
• Desimittoja
• Yleiskone 
• 
  
• tai
• 
  
• Kulho ja
• Sähkövatkain

VALTAVAT kuppikset

• 100 g voita
• 2 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl kaakaojauhetta
• 1 tl sitruunamehua
• ripaus suolaa
• hilloa

Taikinaa riittää n. 8:aan kuppikakkuun.

1. Ota kananmunat huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen taikinan tekoa. Jääkaappikylmä muna ei vaahtoudu hyvin. Kuumenna uuni n. 175 asteeseen.
2. Sulata voi mikrossa tai kattilassa. Anna jäähtyä hetki.
3. Vaahdota munat, sokeri ja vaniljasokeri kulhossa tehosekoittimella tai yleiskoneessa.
4. Lisää maito voisulaan ja kaada seos sitten muna-sokerivaahdon sekaan.
5. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja kaada sitten taikinan sekaan. Lisää sitruunamehu.
6. Täytä vuoat hieman yli puoleen väliin ja paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia. Voit testata kypsyyttä välillä työntämällä hammastikku leivoksen keskelle. Jos tikku takertuu kiinni, ei leivos ole vielä valmis.

Anna leivosten jäähtyä huoneenlämmössä hetki. Leikkaa sitten leivoksesta "hattu" pois ja  koverra pikkulusikalla sisustaa pois. Täytä leivokset haluamallasi hillolla.

KUORRUTE:

TARVITSET:

• 
  
• Kulho
• tehosekoitin
• desimitta
• pursotin tai leivinpaperia
• 
  
• 1 kananmunan valkuainen
• 3 dl tomusokeria
• 1 tl sitruunamehua

Vaahdota kananmunan valkuainen kovaksi vaahdoksi. Vaahdon pitäisi pysyä paikallaan kulhossa vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Vatkaa joukkoon tomusokeri ja sitruunamehu. Kaada kuorruten pursottimeen tai taiteile sellainen leivinpaperista ja pursota leivosten päälle. Anna kovettua.

Kokeilimme myös Outin ja Kian kanssa tehdä itse amerikkalaisten rakastamia candy coneja. Koska maissisiirapin hankkiminen osoittautui liian haastavaksi, kaivelimme esiin reseptin jossa karkit oli tehty vaahtokarkeista ja tomusokerista.

Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen.
Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Makuna kokemus... ei ehkä hyvä sellainen

 Ehkä jaksan jossain välissä kääntää ohjeen suomeksikin. Puolitimme ainesosien määrät, ja tuloksena oli kipollinen karkkia.

Jauhelihapihvit salaatilla ja vuohenjuustolla

Nyt on tämän kädettömän apinan ensimmäinen työhaastattelu takana. Kokemus oli loppujen lopuksi yllättävän kivuton, ja nyt olo on toiveikas. Hieman jännittää enää oma jaksaminen, jos minut otetaan töihin, sillä päivistä olisi tulossa pitkiä. Toisaalta, huonouniselle ihmiselle rankka päivä saattaisi tuoda toivotun sikeitä yöunia. Tänään päätin myös panostaa vähän enemmän ruokaan, käyttäen kuitenkin eilisestä jääneitä raaka-aineita. Tuloksena oli jauhelihapihvit salaatilla, paistetuilla tomaateilla ja vuohenjuustolla. Vaikka resepti lihapullille löytyykin jo, niin kerrotaan nyt tässä vielä pihveille vähän erilainen ohje, vaikka kumpaa tahansa reseptiä voikin käyttää molempiin tarkoituksiin. Ohje oli itseasiassa työläämpi kirjoittaa kuin ruoka oli valmistaa.


JAUHELIHAPIHVIT

Kuvan liha näytti vielä kännykän näytöllä punertavalta,
mutta tietokoneella muuttui sinertäväksi. Hmm.

TARVITSET:

• Kulho
• Paistinpannu
• Lasta
• Leikkuulauta tms. alusta

• 400 g naudan  paistijauhelihaa (n. 5 pihviä)
• 1 dl vettä
• 0,5 ps sipulikeittojauhetta (itse käytin Knorria)
• 1 kananmuna
• 1 rkl kuivattua valkosipulirouhetta (vapaavalintainen)

LISÄKSI: voita paistamiseen

MAUSTEEKSI: suolaa, pippuria, appelsiinipippuria (vapaavalintaisia nämäkin, voit siis maustaa oman makusi mukaan)

1. Ota jauheliha huoneenlämpöön (tämä siksi, että kylmää jauhelihaa on aika ikävä käsin vaivata).
2. Sekoita sipulikeittojauhe ja kuivattu valkosipulirouhe desilitraan vettä ja lisää haluamasi mausteet. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä valmiit sipulikeitot sisältävät suolaa. Jos et pidä suolaisesta ruoasta voit jättää suolan lisäämättä. Anna keittoainesten turvota vedessä 15-30 minuuttia.
3. Lisää joukkoon kananmuna ja jauheliha ja vaivaa taikina hyvin. Pidä huolta että jauhelihan rakenne hajoaa mahdollisimman paljon, näin saat kiinteitä pihvejä jotka eivät hajoa pannulle.
4. Mikäli jauheliha on taikinaa tehdessä edelleen kylmää, pyörittele taikinasta pallot esim. leikkuulaudan päälle ja suojaa kelmulla, ja anna taikinan olla vielä hetki huoneenlämmössä (älä kuitenkaan tuntitolkulla). Näin maut pääsevät vähän imeytymään lihaan. Lisäksi jääkaappikylmä liha pannulla muuttuu herkästi sitkeäksi.
5. Taputtele taikinapallot n. 0,5 cm paksuiksi pihveiksi. Varsinkin valmiiksi pakattu jauheliha vetäytyy paistaessa hieman kokoon, joten mitä isompi ja ohuempi pihvi on, sen parempi.
6. Kuumenna pannu (5-6), lisää pieni nokare voita.



Bloggaajalla oli liian kiire syömään annostaan, että olisi
malttanutmiettiä sopivaa kuvakulmaa.

7. Kun voi on sulanut kullanruskeaksi, pienennä lämpöä hieman (esim. kutosesta neloseen) ja lisää pihvit pannulle. Paista pihviä kunnes lihasnestettä alkaa nousta pinnalle (varmista kuitenkin lastalla etteivät pihvit jää kiinni pannuun) ja käännä, ja paista toiselta puolelta sama aika.

Vinkkejä: Mikäli sinulla on tässä vaiheessa muuta ruokaa valmistettavana, kuumenna uuni 50 asteeseen ja laita pihvit uuninkestävään vuokaan foliolla peitettynä ja laita uuniin. Näin ne pysyvät lämpiminä.

PAISTETTU VUOHENJUUSTO, TOMAATIT JA SALAATTI

TARVITSET:

• Paistinpannu
• Lasta
• Leikkuulauta
• Veitsi
• Leivinpaperia

• Pieniä ja kiinteitä terttutomaatteja
• Vuohenjuustoa
• Vuonankaalia
• Oliiveja

MAUSTEEKSI: mustapippuria

1. Mikäli et aiemmin täysin polttanut pihvejä pannuun kiinni, käytä samaa pannua pesemättä sitä välillä (pannuun jäänyt rasva antaa lisää makua). Itselläni kävi niin, että heti kun selkäni käänsin, anoppi nappasi pannun ja pesi sen, joten jouduin lisäämään pannulle tilkan oliiviöljyä.
2. Huuhtele salaatti ja tomaatit.
3. Leikkaa tomaatit lohkoiksi, viipaloi vuohenjuusto sopiviksi kimpaleiksi. Halutessasi voit leikata oliivit viipaleiksi tai puolittaa.
4. Lämmitä pannu (tai pienennä lämpöä) miedolle lämmölle (n. 2-3) ja paista tomaatit pehmeiksi, älä kuitenkaan anna hajota. Riittää, että vähän pyöräyttää tomaatit lämpimiksi.
5. Aseta pieni pala leivinpaperia pannulle ja vuohenjuustokiekot sen päälle. Paista vuohenjuustoa molemmilta puolilta (n. 10 s.).
6. Annostele tomaatit ja vuohenjuusto lautaselle ja ripottele päälle mustapippuria.
7. Syö vuonankaalin, oliivien ja pihvien kanssa.

Kun ei tiedä haluaako suolaista vai makeaa, kannattaa syödä salaattia.

Tänään jätin ensimmäisen irtisanomisilmoitukseni ikinä. Viralliseksi syyksi ilmoitin työpaikkani vähäisen työtarjonnan. Eihän se ainut syy ollut irtisanoutumiseeni, mutta parempi kai etten täällä niistä kerro. Sain myös huomiseksi haastattelupaikan jouluapulaisen hommiin, ja olen niin jännittynyt että pelkään etten saa unta. Päätin vähän rentouttaa itseäni hyvällä ruoalla, mutta laiskuuteni vuoksi päädyin pelkkään salaattiin. Uskaltauduin myös herkuttelemaan vähän pikkusuolaisella ja jäätelötuutilla, kun painokin oli päässyt putoamaan 61 kiloon.
Yritin ihan blogia varten asetella salaattia lautaselle nätimmin, mutta eihän siitä mitään tullut...

TARVITSET:

• Kulho tai lautanen, riippuen kumpaan haluat salaatin koota
• Veitsi
• Tuslaaki (elikäs siivilä)
• Leikkuulauta

• Salaattia (vuonankaali)
• Omenia (Shampion)
• Vihreitä rypäleitä
• Kypsytettyä vuohenjuustoa
• Vesimelonia

1. Huuhtele salaatti, omena ja rypäleet kunnolla, valuta salaatista ylimääräiset vedet tuslaakissa.
2. Pilko kaikki ainekset haluamasi kokoisiksi. (Salaattia ei kuitenkaan kannata pilkkoa, vaan maku ja koostumus säilyy paremmin jos revit lehdet. Pienilehtiset salaatit kuten vuonankaali voi jättää repimättä.)
3. Halutessasi ripottele vähän mustapippuria päälle.
4. Nauti.

Jos oloni ei olisi ollut superlaiska ja erittäin nälkäinen, olisin yrittänyt paistaa juuston ensin. Mielestäni paistetun vuohenjuuston maku ei ole niin kuminen, mutta hyväähän se noinkin oli.

Lista siitä miksi olen aina rahaton.

Lueskelin kaverini (ja ainoan lukijani) Kian blogia, jossa hän luetteloi "hottixii" satunnaisessa järjestyksessä kuvien kera. Olin hieman järkyttynyt löytäessäni Robert Pattisonin listalta, mutta kukin taaplaa tyylillään. Itse en ala tähän miekkosia listaamaan, vaikkakin voin mainita Zombie boy Rick Genestin olevan aika kärkilistoilla tällä hetkellä, mutta voisin blogille sopivaan tyyliin listata viisi ruokalajia, joita ilman en haluaisi elää. Kuvat eivät ole omia, vaan internetistä hakusanoilla etsittyjä. Pahoittelen jos loukkaan jonkun tekijänoikeuksia.

Tehtävä osoittautuikin hieman haastavaksi. Koska olen aika kädetön hakusanojen suhteen, en onnistunut löytämään kuvaa karitsan sisäfileestä ja vuohenjuustosta kirsikkapunaviinikastikkeessa. Tietynlainen äidin ja lapsen kohtaaminen lautasella on aina viehättänyt minua. Vähän kuin paistettu kana ja keitetyt munat.
Ei se mitään... laitetaan sitten kuva kilistä, sehän on melkein sama asia?

Blogin pitäjä on paha, paha ihminen.

Tortilloista sen sijaan oli helpompi löytää kuvaa.

Tortillat, tacot, salsat, quesadillat, kaikki menee.

Lihapullat maistuu sekä kylminä että kuumina, ja ovat pirullisen helppoja tehdä.

Leipä, sipulikeitto, korppujauhe... pelkästään jatketta vaihtamalla saa maku- ja koostumuseroja lihapulliin.

Kukaan ei muuten osaa tehdä yhtä hyvää savulohta kuin meidän isä. Tämä ei ole liioittelua, vaan kiistämätön totuus. Isän lohi ei ole ikinä liian kuivaa tai kosteaa, ja vain suolanmäärä saattaa toisinaan vaihdella.

Savulohesta saa tehtyä salaattia, pastaa, leivänpäällistä, tai sitä voi vedellä sellaisenaan ja aina on hyvää.

Viimeisenä joudun hieman häpeillen kertomaan olevani addiktoitunut cheddarjalapenoihin. Ja kyllä! Pakasteet kelpaa ihan hyvin. Olen yrittänyt kehitellä reseptiä, jossa voisin korvata leivityksen jotenkin, mutta vielä en ole sitä keksinyt. Joku oli näemmä käärinyt chilit pekoniin; ajatus jota itsekin olen harkinnut. Täytynee kokeilla.

Ehkä tää on joku tapa käsitellä ruokatraumoja, syömällä jotain karmean teollisestituotettua aina välillä.

Laiskan läksy.

Hyvä on. Tunnustan. En mennyt tänään punttikselle. Ajattelin, että kaksi välipäivää on parempi kuin yksi. Mutta huomenna menen, lupaan sen. En kuitenkaan herkutellut tänään. Paitsi muutaman... tuota... kourallisen toffeeta, mutta vain laaduntarkkailun nimissä. Loput säästän bileisiin, kunniasanalla.

Liikunnan ja ruoanlaiton sijaan olen tänään keskittynyt lähinnä askarteluun. Se ei varsinaisesti ole vahvinta alaani, sillä en jaksa yleensä keskittyä ohjeisiin ja yritän aina oikaista jostain. Kokeilin tehdä origami laatikkoa toffeita varten, mutta siitä tuli liian pieni. Sitten innostuin jatkamaan virkkausurakkaani, jonka päämääränä olisi saada siskontytölle paljon barbien vaatteita jouluksi. Tähän mennessä olen saanut aikaan kaksi asukokonaisuutta, joiden käyttökelpoisuudesta en voi olla kuitenkaan varma. Ja kuten mainitsin, niin ohjeiden lukeminen ei kuulu suosikkeihini, joten sävelsin vaatteita sitä myötä kun virkkasin tai neuloin. Musta-valkoinen mekko ja beige toppi ovat molemmat solmittu takaa ristikkäin, joten niiden pukeminen pitäisi olla helppoa, jos tyttö vaan suinkin tajuaa kuinka nyörien kuuluu mennä. Vaatteissa on havaittavissa pientä epäsymmetrisyyttä, mutta tarvitseeko kaiken olla aina täydellistä, edes Barbiella?

Kuvan nukkehan on itseasiassa Steffi Love, nuoruuteni halpisbarbi. En tiedä saako noita enää kaupasta, vai onko niillekin oma korvikkeensa? Bongasin nuken kirpparilta ja nimesin sen Dolly Partoniksi. Syy innostukseeni ei ole pelkkä halu ilahduttaa siskontyttöä, vaan satuin eksymään blogiin jossa vanhoja barbeja oli ehostettu, ja se vaikutti ihan hauskalta harrastukselta. Dolly kaipaa vielä paljon hienosäätöä, mutta uskon siitä tulevan ihan kelpo jouluun mennessä... oletettaen että olen jouluksi ehtinyt löytää kynsilakanpoistoaineeni, tai muistanut ostaa uuden. Jokatapauksessa, blogi barbien hiusten ja muun olemuksen pelastamiseen löytyy täältä: http://tiiq.vuodatus.net/blog/category/Barbie.

Mutta enhän minä voinut täysin tulevia Halloween kemujamme unohtaa. Koska toffeerasia ei ottanut onnistuakseen, etsin netistä muita ohjeita paperirasian tekoon. Ja voi että minkä löysinkään! Köyhän askartelufanin Halloweentaivas! Sivustolla on valmiit ohjeet naamareihin, pienoiskummitustaloihin, taskumonstereihin... voi luoja sentään, kiljuin innosta hiljaa mielessäni niin että aivoihin sattui. Paperikameraohjetta on pakko päästä testaamaan heti kun on varaa käydä kaupasta vaaditut tarvikkeet, mutta paperikalloa testasin heti.
Ohjeessa kehotetaan käyttämään paksua paperia, mutta kallo onnistui hyvin tavalliselle tulostuspaperillekin. Ja koska tarvikkeiksi vaadittiin vain paperia, teippiä, sakset ja liimaa, ei prosessi ollut kovinkaan hankala. Hieman se vei aikaa, mutta kyllä noita muutaman jaksanee tehdä ennen h-hetkeä.

Arvatkaa muuten mitä söin tänään. Sian sydäntä. Sen siitä saa kun ostaa valmiita lihapullia kaupasta.

Aikuiset juo nyt kahvia ja keskustelee.

Nykyisin aamut ei ota käynnistyäkseen, jos en saa kupillista kuumaa kahvia. Mieluiten kermalla pehmennettynä. Ikävää tässä on se, että kahvi maksaa niin pirun paljon, ja meillä sitä menee näemmä paketillinen alle kahdessa viikossa. Valitettavasti en voi tästä syyttää miestä, vaan ihan taidan itse litkiä sitä sumppia muidenkin edestä. Mies valittaa, että jätän täysiä kahvimukeja juomatta, ja olen yrittänyt selittää ilmiön johtuvan siitä, että juomatta jäävä kupillinen on yleensä se kolmas tai neljäs, jota en enää ehdi juoda kun pitää jo mennä. Tyyppi ei taida uskoa.

Erehdyin kerran ostamaan Pirkan Costa Rica -kahvia. Mies oli sitä mieltä, ettei halpaa kahvia kannata ostaa koska se maistuu pahalta. Höpöhöpö, ihan hyvää oli, miehen kurssikaverikin kehui. Mieheni on siis selvästi kahvisnobi.

Toisaalta, muistan kerran ostaneeni First Price -kahvia. En tiedä, menisikö se myrkky maidon tai kerman kanssa alas, mutta siihen aikaan join kahvini sokerilla ja sitä saikin sitten lappaa lusikkatolkulla tuohon jumalten juomaan.

Onhan tuota joskus tullut juotua vähän erikoisempiakin kahveja. Habanero kahvi tulee ensimmäisenä mieleen. Noitahan löytää Robertsilta ja voi ostaa ihan kotiinkin. Mutta jos tavallinen Kulta Katriina maksaa meidän lähikaupassamme jo yli 4 euroa, niin en uskalla ajatella edes mitä erikoiskahveista pyydetään.

Pahoittelemme, madame, mutta me emme voi hyväksyä toista
teiniraskautta samana vuonna.

Toinen niin kutsuttu intohimoni ovat chilit. Avomies on niitä vuoden päivät kasvatellut vaihtelevalla menestyksellä. Aji Cristal teki palkoja, sai jonkun paskahalvauksen kärpäsistä ja laitettiin ulos, jossa se koki hiljaisen kuoleman. Habaneroksi luulemamme chili alkoi tehdä talvella kukkaa, joten otin esiin vesivärisiveltimeni ja aloin ahkeroimaan Amorina. Työ tuotti hedelmää, muistaakseni yhteensä kolme vai peräti neljä palkoa. Nyt se perhana on alkanut taas puskea kukkaa, mutta mies oli sitä mieltä että nyt ei ole oikea aika, ja tuomitsi kukat nypittäviksi.

Ei ole habanero tämä...

Eräänä päivänä mies toi minulle chiliaiheisen keittokirjan (Pirullisen kuuma chilikirja). Kirjassa on paljon vinkkejä chilin kasvatukseen, käyttöön ja säilömiseen. Muutama resepti on tullut jo kokeiltuakin, mutta mm. haudutettujen kyljyksien chilin määrää oli pakko vähentää reilusti, sillä vaikka pidän itseäni melko  paatuneena chilisuuna, niin kaksi Habaneroa on vähän liikaa. Saa siinä ruoassa muutkin maut tulla esiin.

Olin keväällä ihmetellyt, onko meidän habanerot jotenkin viallisia, kun muoto ei oikein täsmää. Mutta koska mies oli ne Habaneroina ostanut/saanut, niin Habanerojahan niiden oli oltava. Nyttemmin kirjaa selaillessani huomasin kuvan Madame Jeanette -lajikkeesta. Heureka. Sehän tuo kasvi on, eikä mikään Habanero. Olin aika tyytyväinen itseeni tämän löydön jälkeen.

Joskus ei vaan huvita...

Yksi suurimpia ruokaongelmiani tällä hetkellä on mielikuvituksen puute. Välillä on todella vaikea keksiä mitä söisi, varsinkin nyt kun olen yrittänyt jättää viljatuotteet pois. Lisäksi on kausia, kun minun tekisi mieli tietyntyyppistä ruokaa, ja mies haluaakin jotain ihan muuta. Joskus saatan viettää useita tunteja päivässä miettien ruokaa.

Siksi kai usein silloin kun mies on töissä monta päivää putkeen, löysään vähän ruokaperiaatteitani ja teen joko jotain niinkin yksinkertaista kuin paistettua jauhelihaa salsakastikkeessa ja salaattia tai ostan jopa jotain valmiina.

Kaikki ruoka on hyvää jos sen voi huuhtoa alas viinillä.

Tänään oli yksi näistä päivistä. Mutustelin mikrohampurilaisen lounaaksi, ja illalla paistoin jauhelihaa, maustoin sen muutamalla lusikallisella juustokastiketta ja vetelin kaveriksi raejuustoa ja tomaattia. Lisäksi opettelin tekemään toffeeta, joten olihan sitäkin sitten maisteltava. Ai niin, ostinhan minä karkkiakin. Lopputuloksena oli päänsärky ja tavallista vetämättömämpi olo. Syynä saattoi olla myös huonosti nukuttu yö, mutta en voi sanoa varmasti. Lisäksi poden morkkista sokerin määrästä, ja yritän vakuuttaa itselleni että kyllä kaikki korjaantuu, jos vain menen huomenna kuntosalille hikoilemaan.

Hammaspeikon toffeet

Olen nyt viikon ajan kaverini Outin kanssa suunnitellut yhteisiä Halloween-bileitä. Ideoita on lennellyt puolin ja toisin, ja pelkään että toinen meistä räjähtää innosta ennen h-hetkeä. Niin paljon ruokaa ja leivoksia, niin vähän aikaa ja rahaa. Mutta tänään oli pakko päästä kokeilemaan jotain, edes ihan pientä. Joten yritin etsiä hyvää toffeeohjetta. Useimmat ohjeet vaativat siirappia ja muita aineita, ja itse halusin päästä mahdollisimman vähällä. Lopputulos olikin muuten melko onnistunut, toffeet vaan jäi koostumukseltaan hieman turhan pehmeiksi. Ja kuten kuvasta näkee, en ole mitenkään hyvä ottamaan kuvia, joten yritin parannella huonoa kuvaa kännykän efekteillä. Ja pitihän sen avomiehen tuoman ruusunkin päästä kuvaan.

Ohje on melko suurpiirteinen, sillä en tajunnut taaskaan laittaa tarkkoja määriä ylös. Se on kuitenkin Valion reseptistä mukailtu.

Tein kaksi versiota, jotka eivät lopulta poikenneet toisistaan kovinkaan paljon, paitsi keittoajaltaan.

TARVITSET:

• Kattila
• Puuhaarukka tms. sekoittamiseen
• Vuoka tai pelti
• Leivinpaperia

• 2 dl kuohukermaa
• 1,5 - 2 dl sokeria
• 25 g voita
• loraus konjakkia, viskiä, brandy (tämä on vapaaehtoista, itse käytin Aramis -brandyä

Versio 1.

1. Kuumenna n. 1 dl vettä kattilassa. Sekoita joukkoon sokeria muutama desi, jotta saat sakeahkoa nestettä.
2. Mittaa 0,5 dl sokerilientä ja sekoita joukkoon loraus brandyä tms. (Ylimääräisen sokeriliemen voi heittää pois.)
3. Sekoita kattilassa sokeriliemi, 25g voita, 2 dl sokeria, 2 dl kuohukermaa ja kuumenna kiehuvaksi.
4. Alenna lämpöä, mutta anna seoksen kiehua koko ajan.
5. Sekoita seosta mielellään koko ajan, jotta se ei pääse palamaan pohjaan. Itse keittelin seosta jotakuinkin yli puoli tuntia, mutta saat tarkistettua valmistumisen myös tiputtamalla pienen määrän toffeeta kylmään veteen. Jos seos kohmettuu sen sijaan että liukenee veteen, alkaa toffee olla valmista.
6. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja anna jäähtyä. Kun toffee on kovettunut, leikkaa se paloiksi ja kääri esim. folioon.

Versio 2.

1. Tee kuten edellinen, mutta jätä sokeriliemi pois, vähennä sokerinmäärä 1,5 dl:aan (ja lisää vain korkillinen brandyä).

Jos seokset eivät millään saostu, lisää joukkoon sokeria pieninä määrinä.

En oikeastaan tiedä mikä sai minut ajattelemaan, että sokeriliemi korvaisi siirapin tai olisi mitenkään tarpeellinen, mutta kyllähän se toimi.

Nämä toffeet ovat sen verran tahmeita, ettei kannata säilytellä sellaisenaan. Itse käärin toffeet alumiinifolioon, ja sidoin kiinni kaapista löytyneellä olkinarulla. Lopputulos on vähintäänkin itsetehdyn näköinen.


Älä yritä käyttää ruokakermaa kuohukerman sijaan, se ei vaan toimi... kokeiltu on.

Ihan ku ois näläkä...

Luulin kakarana, ettei meidän äidillä ole ikinä nälkä. Ihan vain siksi, ettei se koskaan nälkäänsä valittanut. Siksi olikin melkoinen yllätys pienelle mielelle, kun eräänä iltapäivänä äiti totesi: "ihan ku ois näläkä, pittää vissiin ottoo jottaei palukkata". Tästä ihmeestähän piti sitten päiväkodillakin kertoa.

Itselleni on nälän tunne jäänyt sittemin vieraaksi. En muista, koska olisin ollut puhtaasti nälkäinen. Yleensä tekee vain mieli jotain syötävää. Toisinaan ei haluaisi syödä mitään. Minulle on myös opetettu, että jos ruoka ei kelpaa, niin silloin ei voi olla nälkä. "Näläkäsenä syöp".

Anoreksiaa en ole koskaan sairastanut, vaikka joskus teininä sellaista "unelmaa" viljelinkin. Sen sijaan päädyin syömään holtittomia määriä ruokaa, joka oli mielestäni hyvää. Saatoin syödä pellillisen pitsaa, litran jäätelöä ja pussillisen sipsejä, jos talous antoi periksi. Kaikelle tälle löytyi vatsalaukusta tilaa, jos välillä oksensi ruokaa ulos. Pitkän aikaa en myöntänyt edes itselleni tätä. Pakotin itseni ajattelemaan, miten onnekas olen, kun voin syödä mitä vain ilman että olen hirveä läskipallo. Viimein aloin kuitenkin puhua asiasta, lähinnä kännissä kavereille avautuen, miten on kamalaa olla. Tunsin itseni epäonnistuneeksi.

Viimein minut ohjattiin ravintoterapeutille, jonka ohjeita en kuitenkaan jaksanut noudattaa. Asiat oli muutenkin huonosti, joten päädyin lopulta psykiatriseen hoitoon, jossa myös syömistäni tarkkailtiin ja kontrolloitiin. Jouduin syömään osastolla, ja ruokailun jälkeen minun oli istuttava puoli tuntia yleisissä tiloissa hoitajan vahtiessa, etten mene vessaan oksentamaan.

Kai se hoito kuitenkin toimi. Pakonomainen syöminen loppui, samoin oksentelu. Suhtautuminen ruokaan pysyi pitkään vaikeana, välillä väänsin itkua kun pelkäsin repsahtavani vanhoihin tapoihini. Pikkuhiljaa sekin helpotti. Vieläkin saatan menettää ruokahaluni, jos joku kommentoi syömistäni tai painoani kesken ruokailun, mutta toisaalta vatsani ei ole enää mikään pohjaton kaivo. Vaikka en vieläkään tunnista aina nälkää ruoanhimosta, olen oppinut tunnistamaan milloin olen kylläinen.  Mielihyvää haen edelleen ruoasta, mutta ainakaan en enää mätä niin paljon naamaani niitä iänikuisia mikroaterioita kuten ennen. Ja itse tehty ruoka on aina ansaittua ruokaa.

Juustoset

Olen alkanut inhota sanaa karppaus. Karppaus sitä, karppaus tätä. "Minä aloitin karppauksen ja elämäni muuttui täysin!" Haistakaa.

Eipä silti, uskon kyllä että vähähiilarinen ruokavalio on terveellinen, kunhan muistaa kohtuuden. En halua käyttää sanaa dieetti, koska eihän vegaanitkaan ole dieetillä, vaan he ovat muuttaneet ruokavalionsa pysyvästi (elleivät sitten jossain vaiheessa tule järkiinsä).

Blaadiblaadi blaa ja tsuppaduidaa, tässä resepti leivänkorvikkeisiin:

TARVITSET:

• Kulho
• Puuhaarukka tms. Kunhan joku millä sekoitat
• Raastin (ellet ole sika ja ostat valmiiksi raastettua juustoa)
• Uunipelti
• Leivinpaperia

• n. 150g raastettua juustoa (itse käytin kermajuustoa, mutta kannattaa kokeilla erilaisia juustoja)
• 2 kananmunaa
• 2 tl ruokasoodaa
• n. 50 - 70g mantelijauhetta
• pieni kourallinen esim. pellavarouhetta tai kaurahiutaleita, voi jättää poiskin.

1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa.
2. Nostele lusikalla kekoja pellille.
3. Paista 200 asteisessa uunissa n. 10 - 15 minuuttia, tai kunnes ovat hieman rusehtavia väriltään. Voit myös testata kypsyyttä hammastikulla. Jos juustoa ei tartu sisältä tikkuun, alkaa leivät olla valmiita.

Ihan halpaa lystiä tämä ei ole, sillä juusto ja mantelijauhe on aika tyyristä tavaraa. Toisaalta, olen aina ihmetellyt ihmisten tapaa täyttää vatsansa leivällä. Minulle leipä on enemmänkin jotain mitä nautiskellaan kahvin kanssa hyvillä täytteillä, tai kiireessä välipalaksi. Toisaalta, näiden leipästen rasvapitoisuus pitää kylläisenä.
Karkean arvion mukaan tällä reseptillä tehty leipä sisältää puolet vähemmän hiilareita kuin perinteinen ruisleipäviipale, ja proteiinia noin kolme kertaa enemmän. Rasvan määrä viisinkertaistuu, mutta kaloreita kertyy vain kymmenen enemmän. Siitä, onko tämä terveellistä vai ei, voi mennä keskustelemaan vaikka http://karppaus.info/ -sivuille. Ovat varmaan jo rutinoituneet väittelemään asiasta, ja varmaan kiinnostustakin löytyy enemmän.

Marenkihattarat.

Olen yrittänyt viime aikoina jättää turhat hiilarit pois ruokavaliosta, melko huonolla menestyksellä. Karkkihammasta kolottaa jatkuvasti. Siksi päätin tehdä vähäsokerisia marenkeja, jotka eivät maultaan ole kovinkaan ihmeellisiä, mutta koostumukseltaan mukavia. Otin taas vaihteeksi kuvankin, mutta ei kännykkäkameralla kovin upeita kuvia saa aikaan, varsinkin kun esillepanokin on mitä on.

TARVITSET:

• Tehosekoittimen eikun siis sähkövatkaimen/monitoimikoneen
• Uunipelti ja leivinpaperia
• Lusikka
• (Kulho)

• 3 kananmunan valkuaista
• 9 rkl canderel makeutusjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• (karkkiväriä)

1. Erottele keltuaiset valkuaisista. Helpoiten tämä onnistuu kopauttamalla muna johonkin terävään kulmaan, niin että se halkeaa nätisti keskeltä. Valuttele valkuainen kulhoon/monitoimikoneeseen niin, että keltuainen pysyy kuorenpuolikkaassa.
2. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi kovaa silloin kun kupin voi kääntää nurin ilman että vaahto putoaa alas.
3. Lisää sokeri ja makeutusaine ja mahdollinen karkkiväri.
4. Lusikoi pieniä nokareita pellille.
5. Paista 100 asteisessa uunissa n. 1h. Maista yhtä marenkia. Jos sisus tuntuu vielä pehmeältä, pienennä lämpöä 50 asteeseen ja paista vielä 30min-1h.

Edit:
Seuraavana päivänä totesin, ettei marenkeja kannata peittää, tai muuten koostumus muuttuu suussa öylättimäiseksi (ergo, tarttuu kitalakeen kiinni).

¡Ándale! ¡Ándale! ¡Arriba! ¡Arriba! ¡Epa¡ ¡Epa! ¡Epa! Yeehaw!"

Kesällä tuli pariin otteeseen tehtyä tortillarullia, joihin idean sain siskoltani. Netistä löytyy näihin erilaisia ohjeita, mutta tässä muutama itsekäyttämäni.

Kuvan presentaatio ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kelvatkoon nyt, kun kerrankin jonkinlainen kuva sapuskasta on saatavilla.

Tarvitset:

• leikkuulauta
• veitsi
• kulhoja ja kippoja
• coctailtikkuja

• tortillapohjia (vehnä tai maissi)
• ½ prk kermaviiliä (per n. 2dl tuorejuustoa)

Täyteyhdistemiä

• paprikatuorejuusto, paistettu kana, mozzarellaraaste, ananas
• kantarellituorejuusto, kylmäsavuporo, suolakurkku, ruohosipuli
• yrttituorejuusto, aurinkokuivattu tomaatti, vuohenjuusto, tuore basilika

1. Sekoita kermaviili ja tuorejuusto tasaiseksi.
2. Pilko täytteet mahdollisimman hienoksi (tämä on tärkeää koostumuksen kannalta).
3. Levitä ohuehko kerros kermaviili-juustotahnaa tortillalevylle.
4. Ripottele haluamasi täytteet tortillalle.
5. Kierrä tortilla varovasti mahdollisimman tiukaksi rullaksi ja kiinnitä coctailtikuilla.
6. Leikkaa rulla n. 4cm pituisiksi paloiksi. Reunapaloista tulee yleensä melko epäherkullisen näköisiä, joten niitä ei kannata tarjoilla ainakaan vieraille, vaan ne voi popsia suoraan suuhunsa laaduntarkkailun nimissä.

Näin iloinen vegetaristi oli tortillarullistaan.

Vinkkejä:

• Halutessasi voit yrittää valuttaa kermaviilistä ylimääräistä nestettä pois. Vuoraa esim. pienehkö siivilä kahvisuodattimella, kaada kermaviili suodattimeen ja anna valua jääkaapissa muutama tunti. (Laita jotain sen siivilän alle, ettei valu pitkin jääkaappia...)
• Mausteiden lisääminen omien makumieltymysten mukaan on suotavaa.
• Ohjeessa annettu tahnan määrä riittää n. 8-12 tortillapohjalle.