Laiskan läksy.

Hyvä on. Tunnustan. En mennyt tänään punttikselle. Ajattelin, että kaksi välipäivää on parempi kuin yksi. Mutta huomenna menen, lupaan sen. En kuitenkaan herkutellut tänään. Paitsi muutaman... tuota... kourallisen toffeeta, mutta vain laaduntarkkailun nimissä. Loput säästän bileisiin, kunniasanalla.

Liikunnan ja ruoanlaiton sijaan olen tänään keskittynyt lähinnä askarteluun. Se ei varsinaisesti ole vahvinta alaani, sillä en jaksa yleensä keskittyä ohjeisiin ja yritän aina oikaista jostain. Kokeilin tehdä origami laatikkoa toffeita varten, mutta siitä tuli liian pieni. Sitten innostuin jatkamaan virkkausurakkaani, jonka päämääränä olisi saada siskontytölle paljon barbien vaatteita jouluksi. Tähän mennessä olen saanut aikaan kaksi asukokonaisuutta, joiden käyttökelpoisuudesta en voi olla kuitenkaan varma. Ja kuten mainitsin, niin ohjeiden lukeminen ei kuulu suosikkeihini, joten sävelsin vaatteita sitä myötä kun virkkasin tai neuloin. Musta-valkoinen mekko ja beige toppi ovat molemmat solmittu takaa ristikkäin, joten niiden pukeminen pitäisi olla helppoa, jos tyttö vaan suinkin tajuaa kuinka nyörien kuuluu mennä. Vaatteissa on havaittavissa pientä epäsymmetrisyyttä, mutta tarvitseeko kaiken olla aina täydellistä, edes Barbiella?

Kuvan nukkehan on itseasiassa Steffi Love, nuoruuteni halpisbarbi. En tiedä saako noita enää kaupasta, vai onko niillekin oma korvikkeensa? Bongasin nuken kirpparilta ja nimesin sen Dolly Partoniksi. Syy innostukseeni ei ole pelkkä halu ilahduttaa siskontyttöä, vaan satuin eksymään blogiin jossa vanhoja barbeja oli ehostettu, ja se vaikutti ihan hauskalta harrastukselta. Dolly kaipaa vielä paljon hienosäätöä, mutta uskon siitä tulevan ihan kelpo jouluun mennessä... oletettaen että olen jouluksi ehtinyt löytää kynsilakanpoistoaineeni, tai muistanut ostaa uuden. Jokatapauksessa, blogi barbien hiusten ja muun olemuksen pelastamiseen löytyy täältä: http://tiiq.vuodatus.net/blog/category/Barbie.

Mutta enhän minä voinut täysin tulevia Halloween kemujamme unohtaa. Koska toffeerasia ei ottanut onnistuakseen, etsin netistä muita ohjeita paperirasian tekoon. Ja voi että minkä löysinkään! Köyhän askartelufanin Halloweentaivas! Sivustolla on valmiit ohjeet naamareihin, pienoiskummitustaloihin, taskumonstereihin... voi luoja sentään, kiljuin innosta hiljaa mielessäni niin että aivoihin sattui. Paperikameraohjetta on pakko päästä testaamaan heti kun on varaa käydä kaupasta vaaditut tarvikkeet, mutta paperikalloa testasin heti.
Ohjeessa kehotetaan käyttämään paksua paperia, mutta kallo onnistui hyvin tavalliselle tulostuspaperillekin. Ja koska tarvikkeiksi vaadittiin vain paperia, teippiä, sakset ja liimaa, ei prosessi ollut kovinkaan hankala. Hieman se vei aikaa, mutta kyllä noita muutaman jaksanee tehdä ennen h-hetkeä.

Arvatkaa muuten mitä söin tänään. Sian sydäntä. Sen siitä saa kun ostaa valmiita lihapullia kaupasta.